Fraktaaliruhtinas Hannu Rajaniemi

Fraktaaliruhtinas on hämmentävä lukukokemus jossa ei ole varma milloin tekstin tajunnanvirta on kirjoittajan ja milloin lukijan luomaa.  Kuten edellinen Hannu Rajaniemen kirja Kvanttivaras on sekin fantastinen sanan varsinaisessa merkityksessä.

Rajaniemen kirjat irrottavat ajatuksemme maanpiirin turvallisen tutusta neljäulotteisesta, lyhyiden välien ja mekaanisten välineiden maailmankaikkeudesta. Maailmankaikkeudesta, jossa ennustettavuus on tosi seuraavan aamun tarkkuuden likiarvoisuudella ja joka on jähmettänyt ihmismielen luulemaan kokemiaan asioita tosiksi juuri sellaisena kuin ne itse käsittää.

Toki meillä on aina ollut metafysiikka ja uskonnot, sadut ja keksityt tosikertomukset, mutta Hannu Rajaniemen virtuaaliset maailmat kaivavat syvemmältä sisältönsä. Kvanttifysiikka ja kasvava tietomme kosmologisista ilmiöistä ja niiden näkymättömästä vaikutuksesta kaikkeen on loputon lähde mielikuvitukselle. Rajaniemi osaa kirjoissaan kertoa Waltarimaisella inhimillisyydellä ja ympäristöt sopivat täydellisesti kertomuksen psykologiaan. Yksityiskohtaisuudella väritetyt maisemat luovat virtuaalisesta elämästä kuhisevia kokonaisuuksia, joihin lukija uppoutuu unohtaen aistiensa tarjoamat arkiset vaihtoehdot mielikuvilleen ja näkee asioita joita ei ole muistikirjastossaan. On käsittämätöntä miten maailmat joita ei pysty kuvittelemaan kunnolla kiehtovat lukemaan miettimättä edelleen – ollaanhan avaruusaluksen kyydissä ja vauhti on kova, maisemat ovat ennennäkemättömiä yllätyksiä, eikä muuta syytä tarvita. Mahdotonta jakaa lukukokemustaan järjellisin selityksin ja fantastinen on eniten kattava kehote.

Itsekin kirjoittavana ihmisenä voisi kadehtia Rajaniemen kielellistälahjakkuutta, mutta mahtavan lukukokemuksensa kadehtiminen olisi oman häntänsä nakertamista. Sitä vastoin olen määrättömän kateellinen hänen nykyfysiikan tiedoistaan, koska koko maailmankatsomukseni on aina ollut pyrkiä ymmärtämään kokonaisuuksia ja mikäs sen kokonaisempaa kuin kosmologia. Pelkän ihmisen loogisen ajattelun avulla kaikkeuden ymmärtäminen ei onnistu, ja se harmittaa omaan käsitykseensä kaikessa luottavaa.  Vain toivo jostakin kaiken tarkoituksen näyttävästä jumalallisesta valosta, pitää ajatuksen henkilökohtaisuutta yllä.

Hannu Rajaniemi tarjoaa kirjoissaan jumalan kaltaisia kaikkivoipia hahmoja kuin filosofisia selityksiä jotka torailevat keskenään ja tekevät liitoja keskenään edistääkseen omia päämääriään joka Fraktaaliruhtinaassa on viattoman lapsenmielisen alun algoritmin kaappaaminen. Manipuloimaton raaka-data ihmisenä olemisesta on hyvin arvokas asia jumalillekin ja jonka hankkimiseksi voi käydä muutaman tuhoisan virtuaalisensodan.

Kuinka vaan on kehittävää yrittää päästä eroon ihmisjärjen rajoituksista ja olla valmiina muuttamaan maailmankäsitystään joka kerta kun avautuu mahdollisuus päästä ulos dilemmavankilastaan. Hannu Rajaniemen mielikuvitus on valonsäde kalterien toisella puolelta joka antaa matkalipun valonnopeudella kulkevaan fotonijunaan. Se kulkee asemalta toiselle joissa tapaa asemalaiturilla valonnopeuden rajoituksia kunnioittamattoman kvantittuneen itsensä eri-ikäisenä vilkuttamassa tervemenoa.  Ajalla ei ole määrättyä suuntaa ja nopeus on kuviteltu välimatka joka erottaa asioita ulottuvuudessa jossa ihmiset toteutuvat.

Arvelen oppivani enemmän uudesta fysiikasta Hannu Rajaniemen SCIFIstä kuin tavaillessani tieteenkuvalehtiä. Hänen kirjansa havainnollistavat vaikeasti käsitettäviä asioita tavalla joka saa uskomaan paradoksien olevan älyllisen logiikan kulmakiviä. Seuraus ennen syytä on aikamatkailua johon saa matkalipun kirjakaupan hyllystä kun selaa kohtaan Rajaniemi. Silti hänen kirjansa Kvanttivaras ja Fraktaaliruhtinas kannattaa lukea juuri tässä järjestyksessä.

Poikani on fyysikko kosmologian ja partikkelifysiikan solmussa etsien keinoja todentaa pimeänaineen ja pimeänenergian yhteys partikkelifysiikan näkökulmasta, tai jotain jota en käsitä koska en pysty seuraamaan yhtälöitä. Cernin Atlasprojektin rahoittamaa hiukkaskiihdytindatan analysoimista statistisin metodein omana taka-ajatuksena löytää kosmologisiin teorioihin sopivaa fysiikkaa tai saada ainakin tohtorin hattunsa.  Hänen ansiostaan koen itseni sisäpiiriläiseksi ja sain rohkeutta Helsingin kirjamessuilla vaihtaa muutaman sanan Hannu Rajaniemen kanssa ja pyysin keskustelun päätteeksi nimmaria fyysikko pojalleni. Hänen vilkaisi Jean le Flambeur pilke silmissään ja mietti hetken ennen kuin kirjoitti taskustani löytämäni ruokamessujen viinilipukkeen taakse yhtälön, jota en pystynyt tulkkaamaan. Otin kuvan siitä kännykällä ja lähetin sen SMS:llä pojalleni joka oli lukenut Amazonista tilaamansa Fraktaaliruhtinaan englanniksi. Hän vastasi melkein heti lyhyesti, awesome.

Olin myös itse lukenut Fraktaaliruhtinaan englanniksi suomennoksen vielä puuttuessa ja aioin jo silloin kirjoittaa mielipiteeni siitä. Päädyin kuitenkin odottamaan kirjan suomennosta käsittääkseni paremmin sen sisällön. Viisas teko, kirjan kielellinen rikkaus on sama, mutta lukukokemus on saanut äidinkielellisen ulottuvuuden joka vahvistaa elämystäni n:tte potenssiin. Sisältö on silti yhtä vaikeatajuinen ja arvoituksellinen, jonka julkisessa purkamisessa kokee näyttävänsä käsityskykynsä puutteet. Seikka, joka vapauttavasti ei juuri paina.

Kirjan persoonat, virtuaalisten maailmoiden koodatut henkilöt, jotka ilmestyvät milloin missäkin hahmossa ovat sympaattisen ihmismäisiä kopioita arkkityyppisistä unelmistamme. Varas, Mieli, Josephine, Sydän, Matjek, Tsawud ja avaruusalus perhonen ovat kaikki omien tuntemuksiemme syvämielisiä kartanlukijoita. Henkilöitä jotka luovat inhimillisen ulottuvuuden huikean mielikuvituksen luomiin fantasioihin. Fantasioihin, jotka ovat kaikessa virtuaalisuudessa nykyihmisen todellisuutta monessakin mielessä. Mielemme on altistunut pelihelvettien villikoodeilla jotka syövät järkemme ja nakertavat sielumme, jättäen jälkeensä tyhjiä tatuoituja ihmiskuoria ilman toivoa kokea henkisyyden jumalaista valoa nähdä itsensä ja muut elämän peruskoodistona. Käsittää olevansa olemassa oikeasti kuin kaikkeutta heijastava hologrammi.

Fraktaaliruhtinas on seikkailu löytää se aito pieni lapsi sisästään. Tunnistaa elämänkoodinsa aloitusalgoritmi, joka on vielä virheetön kopio dna:han koodatusta lajinperinnöstä.

Fraktaaliruhtinas kuten Kvanttivaras lihallistuttavat virtuaalitodellisuuksia nykyfysiikan teorioiden ja tietojen kehyksiin ja ovat tieteen populäärisoimista asioista kiinnostuneille tavalla, joka päästää ovelan kirjailijan aivoituksiimme huolimatta koulutuksemme luomista suojamuureista. Hannu Rajaniemi ikään kuin avaa dilemmavankilamme sellien lukkoja alitajunnassamme ja päästää ulos niissä kyyristeleviä traumoja, jotka ovat pelanneet itsensä kanssa yhä uudelleen pattiin, koska eivät uskalla löytää käsitettäviä syitä kipeille muistosykkeröille.

Tarinoiden villiaavikko on mielenkiitoinen paikka joissa Aun-jumalien kanssa tulee juttuun vain tosikertomuksilla. Tekniset laitteistot jotka ovat teorioidennäköiskuvia ja sikäli melkein todellisuutta, tekevät kertomuksen mahdottomuuksista mahdollisia ja ovat älyllisesti hieno tekstuuri kirjalle ja tekevät teoksesta erityisen laadukkaan tieteisromaanin.

Fraktaaliruhtinaassa on sekä huumoria, että sielullista herkkyyttä ja se on oikeastaan myös rakkauskertomus jossa kaikki rakastavat lurjusta. Jumalolennoilla on myös keskinäisiä eroottisesti värjäytyneitä syväsuhteita. Avaruusalus on samalla kertaa koti ja äiti, omatunto ja butleri. Hyvin inhimillinen, uhrautuvainen ja tolerantti kiituri, jolla on keinoälyä tarpeeksi tehdä joskus oman päänsä mukaan yhteisen hyvän nimissä.

Naissieluista on kai Mieleen helpointa lukijan salarakastua, koska hän on inhimillisesti todentuntuisin ja nainen jonka kanssa olisi kiva elää kotoisesti mustasukkaisesti riidellen milloin mistäkin, eikä edes lievä lesbouskaan haittaa.

Sotimista ja hurjia räiskintäpeleistä tuttuja taistelukohtauksia, mielikuvituksellisia vastustajia ja kekseliäitä aseita, kertomuksenosia jotka ovat viihdytysarvoltaan samaa luokkaa esikuviensa kanssa, eivätkä kauheudet kosketa enempää kuin kauppatorin uudenvuoden ilotulitus. Onneksi niin.

Henkilöiden kommunikaatio välineet ovat valonnopeusbitti luokassa toimivia telepaattisia reitittimiä jotka löytävät vastaanottajan persoonan luonteen uniikkiominaisuuksien tarkan osoitteen avulla. Yksityiskohtia jotka antavat IT-asiantuntijalle hauskoja mielleyhtymiä.

Se, että asiat kvanttitasolla ovat ehkä jatkuvaa hetkien kopiointia yhä uusiksi todellisuuksiksi pienestäkin hetken poikkeamasta, leijuvat saavuttamattomiin saippuakuplina ja poksahtavat rikki kun olemisen syy katoaa. Rajaniemen kirja saa mielikuvituksen liikkeelle – ajatuksia syntyy ja kuolee juuri tällä tavalla. Olen hyvin kiitollinen tästä lukukokemuksesta ja suosittelen kirjaa jokaiselle. Mielestäni yksi parhaista tieteisromaaneista, joita olen koskaan lukenut. Siinä on vähän kaikkea.

Metafyysisesti ovat asiat päässäni entisellä käsittämättömällä tolallaan, eikä aivoissani ole vieläkään muuta kuin huonosti muotoiltuja kysymyksiä jotka hajottavat arkipäivän kvanttiselle epävarmuustilaan jossa asiat toteutuvat vasta kun niihin puututaan.   Thank’s anyway Hannu Rajaniemi!!!!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s