sevilla3

Sevillan Espanja aukea oli miltei tyhjillään ja vain muutama turistiryhmä kierteli oppaidensa perässä töllistellen käskystä, milloin mitäkin yksityiskohtaa. Itse kiertelen vapaana miehenä etsien jotakin kameralleni. Paljon posliinipintaista keramiikkaa pylväissä ja kaiteissa, siltojen kaarissa, lyhtypylväissä ja seinien kuvioissa. Samat värit ja kuvioit toistuvat, mutta taidokkuus ja mittasuhteet jaksavat hämmästyttää koko kierrokseni ajan. Kiipeän parvekkeelle, Vossikka kiertää alapuolellani toria ja tunnelma näkymässä on kuin 1800 luvun tauluissa. Otan muutaman valokuvan ja tapojeni vastaisesti tarkistan heti tuloksen koska mahdollisuus on uniikki. Myöhemmin tulvivat turistilaumat pilaavat ilmeen, jota haen kuvaani. Onnistun kohtalaisesti koska valo riittää tasaisena koko näkymään ja vossikka tekee koko kuvan tunnelman haluamakseni.

sevilla2Menen alas torille. Aukean reunaa ympyränä kulkevan kanavan laidassa tanssii kaunis mustalaisneito Flamencoa, hänellä on punainen liehuva helmainen hame monine päällekkäisine poimuineen, jota nostellessa se on kuin loimuava lieska esiin vilahtelevien säärien päällä, lanteilla oranssihapsuinen kukkakuvioinen huivi on kuin leveä vyö hameen ja mustan puseron välissä, pikimustassa tukassa on punainen huivi, joka on kääritty isoksi ruusuksi päälaelle. Kaunein näky koskaan.

Näkemääni voi liioitella ja paisutella silti saamatta kaikkea olennaista esiin.

Seuraan esitystä lumoutuneena, jokainen liike on kuin osa maata ja taivasta sulautuen ikiaikaiseen ympäristöön kuuluvana, kuin linnun lento. Tanssissa on sielua ja intohimoa, lempeä ja hyväilyä, mustasukkaisuutta ja kohtalonomaista viettien kutsua.

Menen lähemmäksi ja asetan varovasti pari kolikkoa kiveykselle levitetylle pilkulliselle huiville. Nainen hymyilee koskettaen hampailla alahuultaan ja tanssi muuttuu kiusoittelevaksi.

Pehmeästi taipuilevan nuoren naisen ruumis hypnotisoi transsiin ja keinun kannoillani. flamencokitaran kertoessa taustalla ikivanhaa kertomusta miehestä ja naisesta.

Kitaraa soittava mies parahtaa karheana tuskaisesti. Tanssiin tulee uusia vivahteita. Lemmenleikin kiusoitteleva, suloisesti kutsuva haaste on nyt intohimoista naisen vaikeroivaa halua, jota kahlitsevat kiellot ja varoitukset. Naisen lanteet parittelevat untaan, mieli on antautunut uhraamaan kaiken, karkaamaan mustaan yöhön isänkotinsa hyljäten.

Laulussa on monta säettä ja rakkaudessa onni on hetkellinen ja häilyvä, pieninkin hiekansiru hankaa tanssivissa kengissä ja mustasukkaisuus on kaipuuseen kudottu mustaraita.

Lipevistä lupauksista herää epäily, naisen kädet torjuvat, luuletko, että olen halpa lutka, jonka saa itselleen joikumalla kuin kiimainen kissa. Mene povillesi houkka, ole pölyä jaloissani ja hajoa maaksi, lupaa taivas ja ikuisuus, niin ehkä.

Naisen kengänkorot takovat hurjina kivetykselle asettua levyä rytmisesti ja tempovaihtelut ovat kuin vihaista puhetta. Tanssin alun suloisesta neidosta on tullut temperamentissaan palava mustalaisnainen, jolla on ylpeys ja oma tahto, aseina leppymätön viha ja veitsi huivin alla. Mustasukkaisuus leimahtelee kuin vihansalama hameen helmojen liikkeissä, epäilys on käärme, joka kiemurtelee tanssivassa ruumiissa.

Kitara tyynnyttelee, mairittelee, valehtelee ja lupaa. Laulajan ääni särähtää rikki ja sen epätoivo on syvä kaivo, johon hukkua.

Lopulta neito leppyy, äsken syytöksiä takoneet jalat pysähtyvät hetkeksi paikoilleen ja voittajan hymy kirkastaa kasvot, mutta käsi haluaa vielä lupauksille katetta ja ojentaa sormen kuin ottaakseen vastaan sormuksen.

Esitys on ohi. Paikalle osunut turistilauma on kuin kaakattava flamingolauma, lumous särkyy, sanon vain hiljaa itsekseni Bravo ja kaivan ensimmäisenä käteeni osuvan setelin lompakostani ja laitan sen liinalle kasaten muutaman lantin sen päälle estämään tuulen nappaamasta sitä. Halpa hinta hienoimmasta kokemuksesta aikoihin.

Kävelin sitten vanhan miehen unelma nuoruudesta sydämessä kohti Sevillan kuulua katedraalia käsittämättä kunnolla mitä oikein tapahtui.

Kuvia jälkeenpäin katsellessa teki mieli kirjoittaa elämyksestäni, koska nainen oli erilaisesti upea kuin mansikka mustikoiden seassa, useimmat flamencoa tanssivat naiset ovat kuin transseja, puoli miehiä puoli naisia, takovat steppikengillä voimalla lattiaa kuin ompelukoneet ja kädenliikkeet ovat teatraalisesti nykiviä kuin karaten harjoituksissa.

Näkemäni esitys oli taas suloisen naisellinen, liikkeet pehmeitä ja musiikkia kuuntelevia, eikä banaalia itsensä ravistelua jonkun koulukunnan kuvioita matkien. Sensuellia itsenäistä tanssitaidetta flamenco musiikkiin ja koko sielullaan eläytyen. Pukeutuminenkin oli samaa tasokasta makua varpaista tukan ruusuun, eikä katsojan tarvinnut nolostella tiukkojen kreppihameiden paljastamille vanhojen starojen sivuläskeille.

Pää kallellaan katson otoksiani ja yritän keksiä mitä kirjoittaa niiden alle, tuskin ajattelin katsellessani tanssia muuta, kuin miten hienoa kaikki oli. Mustalaisneitonen lumosi olemuksellaan kaiken muun ympäriltä sumuun ja en ole edes varma mistä tanssissa oli kyse ja papattelen omiani.

Kuinka vaan kuvia katsellessani minulle tulee sama hyvä tunne joka kerta ja alan hyräilemään.

Yritin etsiä artisteja netistä ”Street Flamenco in Sevilla” lauseella, mutta löysin vain samaa standardi klap, klap flamencoa ja muutaman mustalaisjutun, joka oli vähän sinne päin.

Hienoin flamenco elämys koskaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s