Tulevaisuus on Kulman Takana

Avoimenyliopiston luentosali oli puolityhjä keski-iän ylittäneiden vakavailmeisten miesten ja naisten istuessa hajallaan toisistaan. Se haisi vanhalle puulle kuin ikivanha puukirkko, pulpettirivit nousevat isoina harppauksina ja kaartuvat huonetilaa akustisesti syleileväksi puoliympyräksi. Kuluneiden penkkien puunoksat ja juonteet ovat tulleet esiin maalin alta, silti niiden pinta on lämmin ja sileänliukas jota vaistomaisesti silittää.

Pulpetinkansiin on kaiverrettu nimiä vuosilukuineen ja siellä täällä on selkänojaan kiinnitetty jollekin penkkiä kuluttaneelle suurmiehelle messinkikyltti. Ehkä joku nytkin paikalla olevista istuu opiskeluaikojensa mielipaikallaan ja koskettelee sormellaan vuosikymmeniä sitten kaivertamaansa nimeä ikävän kaivaessa madonreikää menneisiin.

Koko rakennus mahtavine graniittipylväineen ja leveine rappuineen on suojelun alaisena, eikä sen tiloja käytetty enää varsinaisessa yliopistossa kuin juhlatilaisuuksissa ja yleisölle tarkoitettujen avoimenyliopiston luentosarjoissa. Parempaa käyttöä näille historiaa huokaaville luentosaleille tuskin olisi voinut löytää ja ne ovat pelkästään sellaisenaan mietteitä herättävässä patinassaan elämysmatkoja ajatteluun.

Luennoitsija ilmestyy paikalle paperin ohut PC kainalossaan ja asettautuu kateederille jossa takaseinänä on isoja lomittaisia liitutauluja, kalusteina korokkeella on pieni pöytä ja siihen sopiva tuoli. Vedellä täytetty kristallikarahvi ja vesilasi ovat pöydällä vuosisatoja sitten koverretuilla paikoillaan. Kiinteitä sähköisiä apuvälineitä ei ole, ei edes mikrofonia, puhumattakaan heijastuslaitteista tai internetistä. Niistä oli luovuttu viimeisessä entisöintiprojektissa yksimielisesti. Samalla salista tehtiin myös kännykkävapaa alue estämällä jollakin tekniselle laiteella signaalit tunkeutumasta sisäpuolelle.

Käsiohjelmassa luennoitsijaa kutsuttiin yliopistonhistorian nuorimmaksi tulevaisuustieteen- professoriksi. Etsintämetodeja täyteen pakattu ihmelapsi, joka on tiedeyhteisöissä tunnettu statistiseen tutkimukseen perustuvista tulevaisuudenvisioistaan. Yleensä ne eivät luvanneet mitään hyvää ihmiskunnalle, mutta kuten hän usein muistutti; se ei ollut hänen vikansa. Hän oli myös kansainvälisesti tunnustettu SCFI-kirjailija ja tieteilijä.

Tieteilijöiden kirjoittama SCFI on minulle vastustamatonta, koska se on lähes aina johdonmukaista ja miltei mahdollista. Luennoitsijan uusin kirja ”Tulevaisuus on Kulman Takana” oli juuri ilmestynyt ja luento koskettelee ilmeisesti myynnin edistämiseksi sen teemoja. Mutta koska kovalla vaivalla entisöityä luentosalia ei haluttu  antaa kaupallisiin tarkoituksiin sen historiallisen hengen säilyttämiseksi, mainittiin esittelylehtisessä luennon käsittelevän  ”Kuvitteellisen tieteiskirjallisuuden vaikutusta tulevaisuudensuunnittelussa”.

Suurimaksiosaksi paikallaolijat ovat akateemisesti sivistyneitä eläkeläisiä jotka etsivät sisältöä joutilaisuuteensa. Selättävät päivänsä hankalasti seurattavat alituiset muutokset ja päivitykset ilmavilla tulevaisuudenvisioilla, joissa pienellä painetut yksityiskohtaiset käyttöohjeet eivät vaivaa. Maallinen tulevaisuus on jo pahaenteisesti ruskottava iltataivas ja jonkun mustan yön jälkeen ei enää ehkä seuraakaan uusi aamu.

Lapsenuskonsa Jumalat hyljänneitä tiedeuskovaisia jotka tarvitsevat omanlaista pappia ohjaamaan perille ja avaamaan oven ei mihinkään. Halaavat tieteiden perimmäiseen taivassaliin, yksiulotteiseen ajattomaan ja liikkeettömään tilaan odottamaan uutta Jumalan henkäystä rikkomaan hiljaisuuden. Haluavat kuulla ettei kuolemaa oikeasti ole ja sammunut tietoisuus on pelkkä virtuaalisten ei-partikkelien kvanttitila jotka putoavat käsikädessä ulos atomeistaan multiuniversumien erottavien membraanien läpi toisiin maailmankaikkeuksiin ja vievät mukanaan minä-tunteen luonnekvarkkien koko sisällön uuteen kotiin.

Olivat varmaan lukeneet huolellisesti luennoitsijan tuoreen kirjan etukäteen lukupiirissä tai yksikseen. Välttämätöntä pelkästään siitä syystä, että pystyisivät seuraamaan nopeatempoista luentoa yhä hitaammin  raksuttavilla aivoillaan.

Tuskin ovat oikeassa paikassa, ja minua häiritsee ilmeinen oma vanhuudenpelko joka yrittää ironisoida rapistumistaan kauemmaksi vaikka jo etsinkin tavan takaa merkkejä iäntuomista henkisistä muutoksista.

Mielleyhtymäni lukevat alastomaksi riisuttua hämärää tilaa aavistuksillaan ottaen irti kaiken joka siitä irtoaa. Aistit herkistyneinä annan ajatusten assosioitua äänistä jotka ovat kuin menneidenaikojen kaikuja, hajuista jotka ovat kuin omiksi vivahteiksi puupaneeleihin kerrostuneita vuosikymmenien tuoksuja.

Kauniita runoja jotka muuttuvat kirjoittaessa rumiksi rutistetuiksi paperipalloiksi kirjoituspöydän vieressä olevaan roskakoriin. Siksi en kirjoita, koska se on itseensä pettymistä, tärkeiltä tuntuneiden asioiden muuttuessa mitättömiksi ja turhanpäiväisiksi pateettisissa lauseissa. Pidänkin enemmän rajatussa ympäristössä tunnelmien tarkkailemisesta, joka on kuin lukemista josta ajatukset karkailevat koko ajan alitajuntaan.

Minusta on kummallista etteivät varsinaiset SCFI-fanaatikot ole sankoin joukoin paikalla, ehkä heillä on joku päällekkäinen tapahtuma toisaalla. Vanhusten lisäksi muutamia kirjallisuusalan ihminen lienee paikalla, jokunen opiskelija ja tunnistan suurimmanpäivälehden kriitikon tässä yllättävän harvalukuisessa yleisössä. Onhan puhujalla nimeä ja ison vaikutusvaltaisen kustantajan tuomaa uskottavuutta.

Luennoitsija ei anna yleisömäärän vaikuttaa ja on valmiina aloittamaan. Kuiskaa nimensä akustiikkaa kokeillakseen, mutta huonetilan vaimea kumina hukuttaa äänen kokonaan. Rykäisee ja yrittää sitten uudestaan, nyt kovempaa ja salin vanhanaikainen akustiikka venyttää ääntä kuin ohikulkenut juna ja se kuulostaa erilaiselta salin perällä kuin aivan edessä, mutta akustiikka toimii ja itse sali on hyvin  suunniteltu vahvistaja johon on kätketty vuosisatoja vanha ajatus äänenominaisuuksista.

Luennoitsija haroo sitten tukkaansa kuin ajatuksiaan haravoiden ja esittelee itsensä ylimielisesti pyytämällä vilkaisemaan ohjelmaa ja hymyilee sanomansa hauskaksi ”tiedätte kyllä kuka olen” ilme kasvoillaan.

Harvat tervetuloataputukset kimpoilivat seinissä johon sekoittuu tilaisuudesta myöhästyneen nuorehkon naisen korkokengät kuin tahdistavat rummut. Hän kiipeää auditorion keskivaiheille ja dramatisoi tilaisuuden riisuen takkinsa hitaasti kuin striptease-tanssija. Sali herää lumouksesta vasta kun luennoitsija rykäisee toisen kerran ja kysyy sarkastisesti:

– Ovatko kaikki jo turvallisesti paikallaan.

Nainen nyökkää, hymyilee ja vilkuttaa diivamaisesti sormenpäillään.

Hyvä alku, kaikki hymyilevät. Ryhdyn luonnostelemaan kuvaa naisesta paksupaperiseen viivattomaan vihkooni muistaakseni hetkelliset ajatukseni, muistaakseni naisen läpi lumeen näkevät silmät. Pelkkä vilkaisu ympärilleen ja hän oli lukenut salin yleisön, pysähtyi ylimääräiseksi hetkesi miettimään kohdallani ja oli valmis kuuntelemaan esitelmää.

Luennoitsija löytää PC:en välistä muutaman paperin ja lukee alkuun päästääkseen sanatarkasti sitaatin jostakin kirjastaan, molemmat kädet ovat kohollaan kumartuneen pään ympärillä kuin painaen hälyssä karanneet ajatukset takaisin päähänsä. Kohottaa sitten katseensa saliin yleisöään mittelevästi arvioiva valpas ilme silmissään. Taistelu sieluista voi alkaa.

Miehen ääni on kirkas ja itsevarma:

”Ihmisen järjellisyys ei ole pelkkä vaistonvarainen perusvietti vaan aivojen prosessoimaa älyllistä harkintaa jossa muistiin tallennettu aiemmin omaksuttu tieto ja kokemus kohtaavat hetken aistivaikutelmat ja saavat valitsemaan keinot sopeutua tilanteeseen tai manipuloida se haltuunsa.”

Hän hymähtää kuin antaen halventavan arvosanan pitkälle virkkeelleen, hyvin harjoiteltua elekieltä jolla pohjustaa seuraavaa näennäistä itsekritiikkiä.

”Kirjoitin joskus näin, koska uskoin ihmiskeskeiseen filosofiseen näkemykseen jossa lajimme on onnistunut luomaan oman perimästä riippumattoman toimintasfäärin. Olosuhteet jossa itse luodaan työkalut ja välineet rakentamaan uusi, uljas, luonnosta osin henkisesti riippumaton maailma. Tieteen älyllinen materian ulkopuolinen järjellinen objektivisuus”

Lyhyt harjoiteltu tauko antaa ensin hyväksyä esitetyn ajatuksen ja hylkää sen sitten ikään kuin sanattomana annetun komennon käskystä kädellään huitaisten. Tämä on seminaarien tarkoituksiin luodun mediakoulutuksen kliseisintä yleisönhallintapsykologiaa ja saa minut epäilevälle kannalle, enkä tosiaankaan halua pettyä koska olen hakemassa omaan tutkimukseeni sisältöä.

Arvaan jatkonkin joka seuraa ja hän sanookin.

”Itseasiassa uskon yhä niin.”

Vilkaisen keskirivin naiseen. Hän istuu nyt käsi nyrkissä leuanalla ja katsoo luennoitsijaa tavalla josta päättelen heidän tuntevan toisensa intiimisti. Katseessa on henkilökohtaisesti läpikotaisin tuntemansa henkilön onnistumisen arvioimista, samalla tavalla kuin ohjaaja seuraa näytelmän harjoitusta.

Emme päässe alkua pitemmälle, kun sisään ryntää iso joukko kaiken ikäisiä SCFI intoilijoita. Joukkoa johtava partasuu, pyytää kovaäänisesti anteeksi häiriötä koko porukan puolesta sen kolistellessa paikoilleen:

– Olemme valtakunnallinen SCFI-yhteisö päätimme tulla yhtenä joukkona paikalle ja vuokrasimme linja-autokuljetuksen. Liikenteessä sattui viivyttävä tapaturma ja siksi olemme myöhässä, valitamme sitä.

Mies avaa sitten isolle kankaalle maalatun värikkään bannerin kuin ryhmän yhteisenä käyntikorttina ja huikkaa :

– Anna palaa Pera”.

Kuulu vihellyksiä epämääräisiä huudahduksia. Tunnelma on muuttunut kuiskausten laaksosta karnevaaliksi ja sopii aiheeseen paremmin, jonka tarkoitus on olla myyvästi Cool tieteen ja fantasian välimaastossa.

Luennoitsija hymyilee tyytyväisenä salin täyttyessä ja sanoo:

Ette ole menettäneet mitään kamut. Pidetään  parinminuutin paussi ohjelmassa, että kaikki ehtivät pesiytymään paikalleen.

Tauko sopii hyvin minullekin ja saan tilaisuuden piirtää naisen luonnokseen katseen, nyrkin ja tukan. Mielestäni hän ei ole poliittisesti vihreä, eikä punainen tai minkään muunkaan värinen, vaan älyllään haaveileva sensuelli nainen jolla on täysipainoinen elämä sekä haaroissa että hartioilla. Nainen ilman kompromisseja ja valheita, nainen jota ei voi omistaa tai käskeä.

Miten sellaista voi piirtää, mutta yritän koska se on muistiinpanoni hänestä.

Hetkessä puolityhjä sali on miehitetty laidasta laitaan rykäisyillä, supinalla ja penkkien narinalla. Luennoitsija aloittaa uudelleen suoraan siitä johon oli jäänyt eikä toistanut äskeistä teatteriesitystä ja sanoo yksinkertaisesti:

– Tervetuloa.

Innostunut taputus herättää salin sata vuotiaasta unestaan.

Hän rauhoittaa kädellään kuin kansanjohtaja, nyökkää kevyesti ja salin hiljetessä aloittaa retorisesti kysellen:

”Onko maailmankaikkeuden tulevaisuudella joku filosofinen päämäärällinen suunta  jonka voi löytää kosmologisella tutkimuksella tai hiukkaskiihdyttimen protonitörmäyksiä analysoimalla?

Onko kaikelle joku ennalta määrätty kehityssuunta ja hengellinen merkitys jonka maisema piirtyy tietämyksen punaamassa horisontissa varjojen kaltaisina mustina siluetteina, kuten Platonin luola vertauksessa, jossa maailmankäsitys on pelkkä vajavaisen olosuhteen luoma todellisuudenkajo lepattavan liekinvalon luomana varjona?

Voiko statistiikka piirtää numerosarjoilla kuvioita elävästä todellisuudesta ja voiko matematiikan matriisit kääntää neljäulotteiseksi aistiemme lukemaksi kieleksi jonka käsitämme näkyväksi todellisuudeksi kuten Matrix-filmeissä. ajatuksen ollessa vauhkoimmillaan kaduntungokseen punaiseen pukeutuneen seksikkään naisen?

Onko olemassa matriisi, jossa maailmankaikkeuden käytetyt hiukkaset kopioituvat menneestä virtuaalisina juuri samassa järjestyksessä moniulotteisena muistikuutiona ja johon voimme tehdä jollakin tulevaisuuden laiteella aikahaun vaikkapa vanhojen filmiarkistojen selluloidikiekoille tallennetuilla uutiskuvasekvensseillä ja hypätä kehittyneellä 3-D kokemustilapuvuilla mukaan kauan sitten elettyyn tilanteeseen  kokemaan mennyttä ruumiillisesti johonkin ajassa takanamme tapahtuneeseen tilanteeseen ja elää siinä mukana.

Jopa vaikuttaa tilanteisiin omalla käytöksellään ilman, että siitä syntyy aikaparadoksia koska otos jossa peuhataan on siirretty omaan aikaamme kuin SQL.view.

Todellisuus on aina tarua ihmeellisempää ja on vaivan väärti elää ja olla. Vaikka muinaisuudessa tehtyjä virheitä ei voi enää korjata, voi niistä oppia järjestämällä ne uudestaan virtuaalitodellisuudessa tehdyillä vaihtoehtoisilla valinnoilla  ja kokea seuraukset kuin todelliset tapahtumat hetkellisesti nahoissaan.

Onko mikään ongelma liian pieni tai liian suuri ihmismielen tarkastelulle modernin tekniikan ja tiedon välinein mielikuvituksen vapaudella?”

Äsken liikkeistä natissut sali on hypnotisoitu kuuntelemaan fantasiaa. Nainen punaisissa aktivoituu muistissani ja polttaa mieltäni Matrixin vuosia sitten sieluuni tatuoimassa jälkikuvassa.

Selvä mielleyhtymä salissa seuraamaani naiseen. Kirjoitan hahmottelemani naisenpään viereen: ”Poesiassa kysymys ei ole ymmärtämisestä, vaan omista sielullisista kuvista joita joku kohde herättää.”

Luennoitsijan kysymykset ovat retorisia SCFI-poliittisesti alustavia taisteluhuutoja fantasian puolesta. Eikä sanoman vastaanottajan tarvitse tietää muuta kuin mielikuvituksellisien unimaailmoiden anarkistisesti aikaan suhtautuva kielioppi.

Minulle salin nainen on mielenkiintoisempi kuin luento.

Pöydällä kirjapinon päällimmäisin teos on pystyssä kansikuva yleisöön päin, ja puhujan käsi lepää sen päällä kuin osoittaen mistä löytyy vastaukset retorisiin kysymyksiin nimikirjoituksella varustettuna ja alennettuun hintaan. Hän jatkaa spekuloivaa fantasiaansa:

”Entäpä, jos tulevaisuudessa löydämme kvanttiyhteyden toisiin galakseihin tai madonreikiä atomien sisältä multiuniversumien rinnakkaismaailmankaikkeuksiin. Naapureihin jotka ovat vain nanosekunnin miljoonasosan päässä omista atomeistamme rinnakkaisten ulottuvuuksien meille näkymättömissä kuiluissa.

Yhteyksiä, jotka eivät ole vielä osa tietoisuuttamme. Kontakteja paikkoihin joissa kohtaamme älyllisesti erilaista meihin verrattuna  ylivertaista elämää, jolla on aivan toiset fysikaaliset lähtökohdat, mutta samantapaiset johdonmukaisesti käyttäytyvät luonnonlait toisenlaisista peruselementeistä kasatussa todellisuudessa jolla on erilaiset kemiallisesti toisiinsa materia sitovat komponentit. Todellisuus jossa atomeja ympäröivä kvanttisumu on kirkastaivas jossa todellisuudet viimeiset salaisuudet näkyvät kokonaan yksiselitteisenä totuutena ”

Kuuntelen ja yritän seurata luentoa kuin hiukkasfysiikanalkeiden oppituntia hatariin tietoihini sanottua yhdistellen. Epäilen hänen kirjansa perustavan liian yksityiskohtaisesti nuortentutkijoiden luomaan uuden fysiikan teoreettiseen fantastisiin käsityksiin. Teorioihin, joilla on jonkunlainen laskelmallisesti loogisesti kasassa pysyvien yhtälöiden matemaattisesti hyväksyttävä perusta, mutta ei ainuttakaan kokeellista todistetta.

Populääri-tieteismakasiinit ovat pullollaan multiuniversumeita, madonreikiä, pimeää- energiaa ja ainetta, mustia aukkoja jotka höyrystyvät pelkiksi mustetahroiksi ja gravitaatioaaltoja joita herkimmätkään laitteet eivät huomaa.

Toisessa suunnassa Säieteoriaa, Pentakvarkkeja ja Higgs-bosoneja, virtuaalisia alkeishiukkasia, kysymyksiä ja odotuksia ihmiskunnan horisontissa joihin kukaan ei osaa kunnolla vastata.

Välissä on nanoputkia, kvanttitietokoneita, keinoälyä, geenimanipulaatiota, pilviin siirrettyjä virtuaalisia tietoverkkoja, somea, satelliitteja, robottiteknologiaa, avaruusmatkoja ja historiallisia näköaloja miljardeja vuosia ajassa taaksepäin. Maapallonelämän kehityksen ääripäässä ihminen ja miljoonien lajien elävä luonto lajillisine ja sosiaalisine evoluutioineen. Elämän ihme kulloisiinkin vaihteleviin olosuhteisiin sopeutuneena nykyajassa uusien lajien syntyessä hitaasti ja vanhojen hävitessä nopeasti.

Mokoman sekamelskan kriittinen sisäistäminen vaatii vähintäänkin useamman perustutkinnon tiedot tai hyvän mielikuvituksen keksiä vieraille termeille oma yksityinen sisältönsä fantasian raameissa. Ihmismieltä kartoittavana humanistina teknokraattina minulle on kovissa luonnontieteissä riittänyt Einsteinin elämänkerta ja Tiede-lehti.

Nautin silti spekuloida näillä asioilla ja härnätä vinksahtaneilla mielipiteilläni  Cernin Atlas projektissa tohtoriksi väitellyttä poikaani, koska hän rakastaa kutistaa minua tiedoillaan. Pitää mielellään pitkän esitelmän nykyfysiikasta tai kosmologiasta mahdollisimman vaikeatajuisesti, tukistaa takaisin lapsena koetut vääryytensä. Psykoterapiaa isältä pojalle. Suon hänelle mielelläni hyvityksen huonosta kasvatuksesta, kuten kaiken muunkin.

Kuulen jalkojen äänekästä tömistelyä ja esitelmä kampeaa taas mieleni päällimmäiseksi.

Kirjailija jatkaa kuin ajatuksiini vastaten tai sitten olin ajatellut jo kuulemaani kuin sumuverhon takaa, ajatusten hetkellisyyksiä on vaikea sijoittaa jälkeenpäin.

Uuden fysiikankäsityksen pohjalta saattaa ihmisen älyllisin jälkipolvi kyetä manipuloimaan informaation siirtymisen maailmankaikkeuden toiselle puolelle hiukkasten kvanttiyhteyksien kautta alkeishiukkasen spiniä vääntelemällä kuin morse-aakkosilla sähköttäen. Tämähän on jo melkein tunnustettua tiedettä. ”

En usko luennoitsija fantasioihin tarpeeksi, että mielikuvat konkretisoituisivat tarpeeksi. En kykene käsittämään hänen sanomaansa edes SCFI-fantasian alustana, koska en usko, että olisi olemassa minkäänlaista atomeihin kätkettyä henkisenulottuvuuden kvanttitasonyhteyttä varjomaailmoihin joihin tietoisuus raportoisi tilastaan reaaliajassa, koska sellainen viestiyhteys toimisi toisinkin päin.

Pelkkänä loogisena oletuksena luulisi, että asiat muissa kuvitelluissa kvanttiyhteyksien maailmoissa ovat täysin toisin ja tuntisimme sen jotenkin mielessämme. Sitä paitsi spinien pyörähdykset tilasta toiseen, muuttaisivat hetkessä koko todellisuuden toiseksi. Emme silloin puhu miljardien vuosien evoluutiosta, vaan yhdestä yhteisestä saman-aikaisesta kaaosmaisesta hetkestä, jossa fysiikka muuttuu äkisti aivan toiseksi, kaikki hajoaa ja kasautuu aivan uudella tavalla.

Luennoitsija yrittää tosissaan vakuuttaa ja luoda uskontoa ympärilleen vaikka naamioikin sanomansa tieteiskirjallisuudeksi. Nyt olen melkein varma siitä.

Hän uskoo johonkin jota en kykene mieltämään järjellisesti vaikka hän kuulostaa uskottavalta ja nyörittää fantasiaansa aikamme tieteeseen tavalla joka saa mukaansa. Sanoihin ja käsitteisiin jotka tuntuvat tutuilta ja mediassa usein toistetuilta.

SCFi vetoaa uskonnollisiin kollektiivisiin arkkityyppeihin joilla on omat kuviot geenikartassamme ja uskonto on yksi vieteistämme joilla on omat tunnepohjaisettarpeensa. Sen sisällöksi voi otollisella hetkellä istuttaa sieluumme monenlaista sanomaa. Uskonnot ja politiikka vastaavat mielellään tähän samaan perimämme geenien huutoon.

Ihmettelen miten kykenen ajattelemaan kaikkea tätä vain puhujan lyhyen taidetauon aikana. Olen ilmeisesti oikeassa paikassa koska assosioin kuin parhaissa muistetuissa unissa. Tajunta virtaa.

Yleisö on varpaillaan otollisessa tilassa ja kohta on aika kerätä kolehti. Tarkkailemani nainen hymyilee katse sisäänpäin kääntyneenä, kuin itsekseen todeten, Per teki sen taas. Potti on kotona. Nyt olen aivan varma hänen läheisestä yhteydestä puhujaan ja ehkä hän osana harjoiteltua showta näyttävällä sisään astumisellaan.

Hymyilen itsekseni ja nainen katsoo minua pää kallellaan ilkikurinen ilme kasvoillaan. Joidenkin atomit ainakin sähköttävät lyhyillä välimatkoilla toisilleen geneettistä kutsuaan. Hän on huomannut seuraamiseni ja välittää.

Puhuja näyttelee nyt turhautuneisuutta kääntämällä kämmenet ylöspäin ja sanoo tekosurkeana:

Ajatuksilla on hauska leikkiä, mutta jos tiedostaa niiden kykenemättömyyden säilyä kassassa ja pysyä loogisina muuttujien määrän kasvaessa yli muutaman kymmenen, ymmärtää myös miten mahdotonta on käsittää todellisuutta kokonaisena. Tieteissä tästä on seurauksena, ettei syviä poikkitietteelisiä yhteenvetoja ole mahdollista tehdä ihmisaivoilla. Fantasiaan se kykenee sitäkin paremmin”.

Viimeinen lause saa rajut aplodit.

Sitten hän ryhdistäytyy koko mittaansa ja osoittaa sormellaan kirjapinoa:

”Kirjani on kuin vastaus esittämiini kysymyksiin ja kertoo, että paradoksien ja dilemmoiden pälkähästä voi päästä tulevaisuudessa usealla eritavalla. Kulman takana on tulevaisuus jonne emme näe aisteillamme, mutta pian kykenemme laskemaan kaikki mahdollisuudet jotka se sisältää. Pystymme myös valikoimaan suurella todennäköisyydellä sen todellisuuden jonka oikeasti kohtaamme ja valmistua siihen parhaalla mahdollisella tavalla.

Kaikkeen liittyvä luonnonäly on luonteeltaan kuin valo, joka heijastaa todellisuuden rosopinnasta kaikki sen yksityiskohdat. Se liikkuu ajassa syy ja seuraus logiikalla varustautuneena avaruusaluksena matkustajina mukana ihmisen suku. Maapallomme on Nooakin arkki.

Matkailemme, kvanttitilaan kätketyssä täydellisessä evoluutiogeometriassa jossa kaikki sen mahdolliset muodot ovat jo tapahtuneet, eikä ajalla ole oikeastaan suuntaa, vaan se on maailmankaikkeuden GPS-kartta jolle voi antaa minkä tahansa ajankohdan osoitteeksi.”

Hän johtaa salin ajatuksia kuin mielikuvasinfoniaa, painottaa jotakin kohtaa, hyssyttää pianissimoon toisessa ja saa kuulijat ikään kuin odottamaan äkillistä sinfonista paukahdusta joka heittää heidät hurjana kuohuvaan koskenpyörteeseen, uskonhurmaan joka saa puhumaan kielillä. Sieluntilaan jossa sanojen vaikeilla merkityksillä ei ole enää väliä ja ne kaikki tarkoittavat yhtä ja samaa, tajunnanvaloa joka kattaa kaiken, muuta selitystä ei kaivata. Yhdistyneiden vaistojen kollektiivisesti käsittävä tunne jossa Jumalallinen arkkityyppi käskee joka solua huutamaan hallelujaa.

Puhuja aavistaa voiman olevan läsnä, mutta pelkää sen vaikutusta koska sitä kohta ei voi hallita. Hän on mieleltään pelkkä elatustaan etsivä kirjailija, eikä saarnaaja ja kansanjohtaja.

Hän sanoo nyt virkamiehen yksitotisuudella tyynnytelläkseen orastavaa uskonnollista SCFI-hurmiota joka hymisee lehtereillä kuin aboriginaalien syvä-äänisesti mörisevät pitkät torvet Alcheran-uniaikaopin kaikkivaltiaan luojan Altjiran kunniaksi.

”Tässä on uuden kirjani lähtökohta. Se kertoo miten ihmisen on ensin kehitettävä itseään tietotekniikan avulla biologisesti, kyetäkseen käsittämään älyllisesti enemmän, kuitenkaan menettämättä inhimillistä olemassaolon tunnetta. ”

SCFI-ryhmä heiluu nyt tahdissa silmät kiinni kuin uniaikaa etsien. Roolipeli luo juuriaan samassa maaperässä kuin kirjailija. Tahtomattaan hän sisäistää rytmikkäästi nousevaa ja laskevaa hyminää jossa on sydämen tahti ja huojuu koroillaan.

Kuuluakseen hänen on korotettava ääntään. Näen naisen sulkeneen silmänsä ikään kuin hänkin haluaisi vaipua uniaikaan. Mietin, onkohan tämä joku SCFI- kansan tavanomainen rituaalinen riitti.

Pidän SCFI:stä kirjallisuutena, mutta en tiennyt, että sitä harrastettiin tällä tavalla suurissa ryhmissä ja olen ulkopuolinen joka seuraa kummallista näytelmää. Eläkeläisistä joku poistuu turhautuneena.

Esitys jatkuu ja hän yrittää ankkuroida tilaisuuden maltillisuudellaan ja hakemalla toisenlaista näkökulmaa:

”ME tunne on ainoa valuutta jolla voimme turvata olemassaolomme tulevaisuuden maailmassa jossa kvanttitietokoneet ovat kytketty reaaliaikaista tietoa välittäviin laitteisiin jotka ovat miljoonia kertoja tarkempia kuin ihmisen aistit.

”Yritänkin kuvata kirjassani  fantasian keinoin, mitä tapahtuu maailmassa jossa on uusi ihmisestä johdettu tajuistava laji. Laji jolla on uusia geneettisiä laboratorioissa soluihin kopioituja hyödyllisiä ihmistä paremmaksi tekeviä ominaisuuksia. Ominaisuuksia, jotka ovat myös digitalisoitu kvanttikoneiden hallitsemaan pilveen. Siten ne muodostavat globaalisen tajuisuuden klusterin – ME-tietoisuuden maapallon henkiseksi atmosfääriksi. ”

Minulla on epämukava olo, rakennetaanko tässä sittenkin oikeasti jotakin uskonnollista kulttia. Nainen penkkirivin keskellä on kätkenyt katseensa ja katselee polviinsa. Hyminä voimistuu yhä ja sillä on nyt monimutkaisempi melodia ja se toistaa samaa pelkistä vokaaleista rakennettua lausetta kuin mantraa.

Puhujan ääni nousee:

”Kirjani kertomus on miten evoluution lajilliseen säilymiseen kuuluva ehto on yhtä tarpeellinen koko maapallon yhteiselle tajunnalle kuin kehitysketjun alkupään ameboille. Luonto, aurinkokunta, galaksit ja maailmankaikkeus eivät muutu muuksi pelkästään siitä syystä, että maapallon kehitys kulkee eteenpäin. Siksi maapallon ekologia on myös tehtävä puolustuskelpoiseksi ulkoisia vaaroja kohtaan ja löytää keino auringon vallan nujertamiseen tuottamalla kaikki energia itse.

Luoda purkitettu maapallo joka on kuin omavarainen avaruusalus jossa energiankierto on halittua ilman, että sen totaalinen määrä muuttuu. Atmosfääri joka on stabiili ja puhdas, säävaihtelujen ollessa tarkalleen ohjelmoituja tarkoituksiinsa.

Sairaudet ja muut ulkoiset vaarat ovat voitettu. Entinen elämän monipuolisuus on säilytetty virtuaalisissa museoissa, joissa voi yhtyä eri aikajaksojen elämään todentuntuisissa simulaatioissa. Simulaatioissa joissa syyn ja seurauksen logiikka tekee joka pelistä uniikin.

Luoda sukupolvia jotka ovat valmiita muuttamaan muualle ja kestämään planeettasysteemin ulkopuolisen juurettomuuden, satojen vuosien eliniän ja ehdottoman tarkoituksenmukaisuuksien vaatimukset. Istuttaa lajiin geneettisesti ikävystymistä kestävä ominaisuus ja tehdä tylsästä odottamisesta nautinto. Kymmenentuhannen vuoden päästä olemme jo matkalla jokaiseen suuntaan lähes valonnopeudella”

Kuin äkisti muistaen, että kyse on hänen uudesta SCFI-kirjastaan eikä uskonnollisista visioista hän vaimentaa:

”Tietysti matkassa on mutkia ja kirjassa on dramatiikkaa, tunnetta ja turmellusta, rakkautta, petosta ja sankaruutta. Tieteen uudet löydökset muuttavat alati suunnitelmia ja ratkovat ongelmia, mutta samalla uusia vaaroja ilmaantuu.”

Muistan lukeneeni kirjan arvostelun päivälehdessä muutama viikko sitten ja yhteenveto oli jotenkin näin: ”Tulevaisuus On Kulman Takana” on SCFI kirja, joka on valistuneiden aikuisten viihdettä parhaimmillaan. Kuitenkin hankalien lauseiden sietokykyä venytetään siinä äärirajoille, eikä johdonmukaisuus aina säily edes virkkeen alusta loppuun. Sen paras anti onkin kyky tuottaa mielikuvia ja tiedonjanoa. Kirjan loppuratkaisu lupaa jatkoa sarjalle ilmeisesti kustantajan erityisestä pyynnöstä varmuudenvuoksi jos se saakin siihen yllyttävää menestystä.

Luennoitsija naurahtaa luennon loppua pedaten:

Enpä taida olla ensimmäinen näillä ideoilla kirjoittava SCFI:ssä, mutta uskon kykeneväni yllättämään lukijani yhdellä ja toisella omaperäisyydellä.

Salin ulkopuolella on mahdollisuus saada kirjani tuoreeltaan. Kymmenessä ensimmäisessä on numeroitu omistuskirjoitus ja kirjailijan DNA:ta laminoituna kansilehden kulmaan ajanhenkeä irvailemaan. E-kirja löytyy kaikissa formaateissa internetissä Amazon-kirjakaupoista.

Kumartaa syvään useaan kertaan kädet ylhäällä kuin muslimi matollaan.

Kiitos ihmiset!!!!! Kiiitos!!!!!

Yleisö elää, hyminä on nyt bravo huutoja, SCFI-entusiastit heiluttavat lakanan kokoista banneriaan, eivätkä hurjat taputukset ota loppuakseen. Innokkaimmat kilpailevat kohti ovea varmistaakseen kirjailijan DNA:ta sisältävän keräilykappaleen.

Väistelen ryntäystä ja yritän luovia ulos ainoana saaliina kummallinen kokemus ja luonnos sielullisesti kauniista naisesta. En aio jäädä kilpailemaan kirjailijan laminoidusta hiuksesta.

Olen jo melkein ovella kun joku koskettaa tarkoittavasti hartiaani. Käännyn ja salissa seuraamani nainen on hymyilevänä edessäni ja sanoo:

– Saanko kurkistaa piirrokseesi, näin että piirtäessäsi katsoit usein minua ja tulin siitä uteliaaksi, mitä näit.

– Totta kai, änkytän, – luonnostelin kuvan sinusta koska erotuit muista ja sisääntulosi herätti huomioni. Muidenkin. Pelkkä nopeasti huitaistu piirros, joka on muistiinpanoni elähdyttävästä kokemuksesta.

Yritän hymyillä surkeana anteeksipyytävästi vakoiluani, en aavistanut, että joutuisin tilille siitä.

Ihmisten töniminen häiritsi, mutta hän on aivan tyyni ja kaikki väistivät häntä aivan kuin hänellä olisi ollut kosketuksilta suojaava aura.

Pää kallellaan, hiuskiehkuran valuessa hänen nenälleen, hän katsoo katse syvällä kuvassa ikään kuin tavoitellen siitä itseään ulkopuolisena kokemuksena.

– Olenko siinä näköiseni, hän kysyy leikkisä tiukasti ja katsoi viettelevästi.

Nauramme molemmat.

Hän sanoo sitten:

– Anteeksi, pitää mennä auttamaan Peraa kirjanmyynnissä, tule ostoksille niin tingitään.

Vilkuttaa sormenpäillään kuten tullessaan luentosaliin ja häviää väkijoukkoon.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s