Sevilla, on talvi. Suomen kevään tapaan sää vaihtaa intensiteettiä ja kasvojaan jatkuvasti, eikä kaikkeen sopivaa vaatekertaa ole helppo löytää. Asussani on kerroksia kuin sipulissa, joita sitten pukee päälle ja riipoo pois sen mukaan, jos on liian kuuma, tai kylmä. Tuuli tuivertaa päälaessa, yltää hyisenä luihin ja paleltaa, sitten heti perään on tyyntä ja aurinkoista hien valuessa norona otsalla, kunnes sade äkisti niittaa loppunumeron sääkavalkadissa märäksi hyvästiksi katukierrokselle. Monen asun mannekiinina unohtelee villa- tai sadetakkeja, milloin minkäkin tuolin selkänojaan, joiden muistaa olleen mukana vasta, kun sää muuttuu niitä tarvitsevaksi. Onneksi käytetyt ryysyt eivät kelpaa kenellekään ja löytyvät joka kerta sieltä mihin jäivätkin. 

Kiertelen aina auringonpuoleista katua kaupungilla, minne se sitten viekin, syön nälkääni paikalliseen tapaan tapasta ja ajankohdasta riippuen riojaa tai vettä. Tänään kadulla tanssi punaiseen mekkoon pukeutunut nainen helmoja heilutellen flamencoa, eikä ole aivan lajinsa parhaita. Poikkesin ohi mennessäni katedraaliin Columbuksen haudalle, en kunnioituksesta, vaan hautamuistomerkin värien takia, joka muistuttaa sellaisenaan ruskeasävyistä sepia-efektiä kuvankäsittelyohjelmassa.

Kiersin kirkon kokonaan, joku muinainen paavi oli veistetty marmoriin makoilemaan kolme tyynyä niskan alla, katselin kullanhohtoisia alttareita häikäistyen, mietiskellen tuhlausta ja orjien selkänahkoja.

Kultaan, hopeaan ja mietiskelyihin kyllästyneenä kiipesin kirkontorniin katsastamaan täyden ympyrän kaupunkimaisemaa. Keuhkot pihisivät ahtaassa raputtomassa siksak-nousussa, mutta kunto kesti perille asti ja oli vaivan väärti. Saisin kehaista kotona kuin urotekoa, joista on pitkään ollut pulaa. Taivas oli nyt kirkas ja rajattomat näköalat huikaisivat katseen kiipeillessä katosta kattoon kohti yksityiskohtien viiruksi häviävää kaukaisuutta.

Minun vuoroni. Tuolla on tuo torni ja tuo puistikko, kiinalaiset kuin muurahaisparvi ympärillä taistelemassa vapaista katseluaukoista, joissa oli kalterit, etteivät epätoivoiset tai tilapäisesti mielenvikaiset uskonhurmiossa hyppisi taivasta tavoitellen pihan asfalttiin. Röyhkeänä ja isokokoisena pärjäsi pienempien joukossa epäkohteliaisuuttaan. Siinä missä kiinalaisten kokemus tungostaktiikastani puuttui, korvasin rintaa pullistamalla kuin kirkonpihalla kosiskeleva pulu. Hymyiltiin ystävyyttä, kunhan oltiin saatu ensin kurkittua näkymää tarpeeksi. Joku kiusallaan katseli erityisen tarkasti maisemaa pitkään ja osoitteli sormellaan sinne ja tänne huudahdellen jotakin, jota en käsittänyt. Teki mieli olla häijy, mutta oltiin sentään kirkossa ja pappien pienenä esiin pelottelema sielullinen arkkityyppinen muistutus Jumalalle pyhitetyistä paikoista piti kiroilua vieläkin kurissa.

Katedraalin vastapäätä on Real Alcázarin muurien ympäröimä palatsi ja jonotin kärsivällisesti sisäänpääsyä, koska tiesin edelliseltä kerralta mitä sisällä odotti ja se oli seinän varjossa pitkään kylmässä hytisemisen arvoinen. Halusin ottaa uusia valokuvia kännykällä koska siinä on laajakulma, joka puuttui edellisellä vierailulla.  

Vuorollani menin suoraan palatsin sisimmäisiin huoneisiin, joihin voisi kuvitella tuhannen ja yhden yön tarinat uudelleen, ja yritin saada otoksia vuosisatoja vanhoista seinien korkokuvioista, pitsimäisiksi rei’itetyistä ikkunankaarista ja kirjavien marmoripylväiden välistä näkyvistä saleista ja niiden kultakoristeisista katoista.

Tungeksin täälläkin satojen kiinalaisten joukossa, ja aina jonkun pää tai jalka oli puoliksi muuten jotenkuten onnistuneissa kuvissa. Isommissa huoneissa oli myös mahdotonta saada perspektiivit kohdalleen ja jos yksi seinä oli suorassa, niin toisessa seinässä kuviot kaatuivat oikealle tai vasemmalle välittämättä etuseinän viivoittimen suorista linjoista. Oli toivotonta edes yrittää mahduttaa koko salin loistoa yhteen kuvaan samalla tavalla, miten silmä näki ja mieli käsitti kaiken kerralla. Yhtä mahdotonta oli otokseen luoda lumous näkymän harmonisesta kauneudesta ja kolmiulotteisesta aukkojen läpi peräkkäisinä näkyvien salien syvyydestä, tai luonnollisen valon ja varjojen sadunomaisesta tunnelmasta.

Yritin, mutta parempi oli vain katsella ainutlaatuista muurareiden ja muotinvalajien taianomaista kädenjälkeä upeissa seinäkuvioissa. Pakahtuneena nähtyyn ja tungokseen menen muurien sisällä olevaan palatsia ympäröivään suureen puistoon. Sen puiden ja pensaiden välissä on ohutta rikinkeltaista hiekkaa leveinä käytävinä, joka on pehmeää ja samalla kiinteää kuin leikkipaikkojen turvapinnoitukset.

Rauhallinen puisto on minulle raikkaan hapen täyttämä paikka, jossa tapahtuu enemmän kuin missään muualla. Verkaisesti kävellen löysin tutun paikan plataanipuun katveesta ja istahdan puistonpenkille, mukanani eletty elämä. Moneen kertaan mietitty ja silti muistista löytyy uusi reitti kuljettavaksi. Jostakin äsken syntyneestä mielleyhtymästä lähtevä ajatuspolku, jossa on vanhoista asioista rakentunut uusi maisema uusine merkityksineen.

Ajatuksissa on tällaisena hetkenä ulottuvuus, jossa kaikki välimatkat ovat muutaman synapsin päässä toisistaan tiivistettyinä pisteinä, joista purkautuu eletyt tapahtumat ihmisineen ja ympäristöineen eloisaksi mielentilaksi. Huomaa asioita, jotka silloin joskus menivät kokonaan huomioitta, käsittää ja ymmärtää kaiken toisin, ja se, joka oli silloin tärkeää, on turhanpäiväistä nyt ja toisin päin. Oppii vielä kymmenienvuosien viiveellä jotakin ennen kokemastaan.

Kaikki mikä tapahtuu ihmismielessä, tapahtuu hänen päässään, ja missä muualla julkisella paikalla on enemmän yksityisyyttä kuin ison puiston varjelevassa rauhassa käydä läpi sisimpänsä sisältöä. Muistoista pulppuava mietiskelevä hitaan toiminnan leffa tosielämästä, jossa itse on pääosassa, mutta ei välttämättä sen sankari.

Puisto tekee minusta aina hetkeksi kirjailijan, jossa mielikuvitus dramatisoi koetun fiktioksi. Tuokin kokeiltu, toteaa helpottuneena, ettei tarvitse enää. Joskus harmittaa menetetyt mahdollisuudet, kunnes hyväksyy ne unelmiksi, jota ne olivat jo silloinkin. Kaikki, joka on ollut mahdollista, on tapahtunut, oli sitten halunnut tai ei, muun voi keksiä mieleisekseen.  Isoimmat virheet ja väärät valinnat, katkeruudessa muhivat menetykset on jo oppinut sietämään läksynä, joka oli pakollinen, että selviäisi lopustakin. Huonoja tekojaan häpeää toki vieläkin, niitä, joista on ollut harmia muille. 

Suljettujen silmien takana on kaikki kuljetut kujat ja käydyt kaupungit. Onneksi turhat yksityiskohdat ja ikävystyttänyt joutoaika on muistoissa karsittuna pois, ja vain merkityksellinen on jäljellä.

Kevyen torkahduksen kaltainen virtuaaliseikkailu alitajuntaan häivyttää muistojen haalistuneet värit ja utuiset maisemat.  Vaivun valveuneen, jossa kirjoitan scifi-romaanilleni jatkoa. yritän saada siihen inhimillistä uskottavuutta, ihmiselon rosoa ja luonnon universaalista vääjäämättömyyttä. Kirjoitan kännykkään muistiinpanon, jos idea tai lause kelpaa sellaisenaan.

Löydän luovuuden tutun umpikujan nopeasti ja jätän penkkini kuin vanha itseensä väsynyt mies, puisto on lopuksi päässäni liian meluisa ja on aika palata ohikulkijaksi kadunvilinään. Menen Plaza de España aukiolle, jossa fantastinen mustalaisryhmä esittää flamencoa, nuoren naisen tanssiessa viettelevästi yhä lähemmäksi kosien kohdalle osuessaan viettelevä välähdys silmissään käsien maanitellessa hypnoottisesti mukaan kohtalokkaaseen lemmenhurmaan. Hetken maaginen illuusio, jossa kokee sielullista yhteyttä, jota jää miettimään, koska katseiden kohtaaminen ei ollut pelkkää esityksen katsomista vaan näimme oikeasti toisemme, eikä siinä ollut valhetta.

Olin laittanut äsken ylimääräisen setelin kiertävään hattuun ja sain sillä ostettua muistutuksen elämän lajillisesta tositarkoituksesta, joka raapaisi sisimpääni suloisen kipeästi. En ole houkka ja pakenin paikalta ennen seuraavaa tanssia illan jo hämärtäessä verhoten hämillisen mielentilani. Katsellen hetken laskevaa aurinkoa joenuoman päässä ja minulla on hyvä olo.

Matkustan varmaan Sevillaan ensi vuonnakin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s