6. Luku (Teknologiaa {Scfi})

Koko kaupungin alue on viisitoista kilometriä pitkä ja kuusi kilometriä leveä ja sen louhimiseen, maansiirtoon, kattamiseen nanomateriaalilla ja kaiken valmiiksi rakentamiselle oli kulunut kaksikymmentäseitsemän vuotta. Viimeiset viisivuotta oli kulunut viimeistelyssä ja koekäyttämisellä. Yli seitsemäntuhatta työläistä oli enimmillään samanaikaisesti työssä asuen suurissa risteilijöissä, jotka lojuivat varta vasten niille rakennetussa kelluvassa satamassa luolan ulkopuolella.

Projektiin käytetty raha vastaa korkeintaan kolmea miehitettyä Mars-lentoa, eikä niiden tuloksena ole ollut kuin pölyssä seisova kupu parille kymmenelle asukkaalle, jotka tuskin saavat sen pysymään toimintakunnossa paria vuotta pitempään. Omavaraisuus on kasvihuoneessa, mukana kuljetetuissa ravintoannoksissa ja pienessä atomireaktorissa joko juuri ja juuri riittää pitämään elämää yllä, monenlaisten laitteiden tarpeiden ylitse.

Aivan eri standaareilla varustettu, kolmeen erilliseen osaan rakennettu kaupunki on syvällä vuoren sisällä entisessä salaisessa ydinsodan varalta louhitussa eliitin väestösuojassa. Sijainti oli salaisuus.

Kooltaan pienin kaupunginosa omassa muusta suljetussa tunnelihaarassaan on täytetty tietotekniikalla ja tuhannet keskenään kommunikoivat tekoälyt elävät omaa elämäänsä monikerroksisten turvatoimien ja muurien takana.
Kaupunginosan miljoonilla algoritmeilla toimivilla tekoälyillä on käytössään lukematon joukko niihin kytkettyjä instrumentteja ja tietokantoja. Laboratorioita ja materiaaleja tutkimuksiinsa, assistentteina erilaiset sopeutetut teollisuusrobotit, jotka korvaavat virheitä tekevät ihmiset, eivätkä ole alttiita ihmiselle haitallisille miljöövaikutuksille. Alue on kuin suuri neuroverkkojen risteyttämä aivo, joka ohjaa kaupungin muiden osien elämää niin suuressa, kuin pienessä, eikä se osaa olla välinpitämätön millekään ilmenevälle seikalle.

Kaikki toiminnot ja laitteet ovat moneen kertaan peilaamisella varmistettuja ja aina päivitettyinä samaan kuin kulloinkin toiminnassa olevat. Varmuuskopioiden sukupolvet ovat säilytetty aina ensimmäiseen virheettömään käynnistykseen, joita säilytettään monessa paikassa.

Laitteiden varaosavarastot kattavat kaiken mahdollisen ja jos jotain uutta tehdään, varmistetaan sille aina viimeistä ruuvia myöten monikertainen varaosasaatavuus ja kaikkea valmistetaan aina kymmenen. Jos joku valmistettu laite ei toimi halutulla tavalla se hävitetään aina kaikkine varaosineen.
Laitteiden diodit vilkkuivat erivärisinä statustaan liputtaen. Se oli salin ainoa ihmisaisteille näkyvä toiminto, eikä niillä ollut todellista virkaa. Ihmisillä ei ollut mitään muuta keinoa vaikuttaa sen toimintoihin, kuin sulkea koko kaupunginosa. Eikä sekään ole helppoa käskyjen satoine varmistusproseduureineen, ettei sulkeminen voinut vahinkoa.

Kaupunginosa oli täysin omavarainen käyttöenergian suhteen omine itsehuoltavine voimalaitoksineen, eikä sitä voinut hiljentää äkillisellä energiankatkoksella. , Minkäänlaista sulkemismekanismia kaupunginosan toimintojen kertaheitolla kaatamiseen ei ollut, koska se lamaantuminen merkitsi koko kaupungin toimintojen loppumista ja nopeaa luhistumista.

Kaupungin osalla on kaksi toisiaan peilaavaa suurta tietosysteemiä, joihin molempiin on kytketty oma supertietokone yliminäksi. Ne ovat rakennettu tuhansista toisiinsa klusteriksi kytketyistä kvanttipalvelimista. Sillä oli alaisenaan joukko, äärimmäisen tehokkaita miljardeista yksittäisistä osoitteista huolta pitäviä solmupalvelimia ja taltiointia palveleva synkronisoitu minipalvelimien verkosto, joilla on käytössä määrättömästi tallennustilaa.

Itseasiassa sen tiedon tallenninverkko on kytketty muistikomponentteja valmistavaan minitehtaaseen ja se osaa valmistaa muutamien atomien kokoisia ”kyllä/ei/ehkä” spinintiloja käsittäviä älykkäitä kvanttitilatransistoreita tietotehtaan liukuhihnan toisen pään dynaamisesti kasvaviin muistifarmeihin yhtä nopeasti kuin uutta tietoa syntyy. Fyysisentilan on arvioitu riittävän pessimistisesti laskettuna miljooniksi vuosiksi.

Älysysteemillä on myös oma avaruuteen katsova kaukoputki vuoren lävitse koverretussa tunnelissa ja sen linssin ulkopinta on nanokiteillä rakennettu jättimäinen optinen kameranlinssi, joka osaa muuntautua tarkoituksiensa mukaan järjestämällä molekyylirakenteensa uudestaan ja nähdä eri taajuista säteilyä äärimmäisellä tarkkuudella analysoidakseen materiankoostumuksia, energiamääriä ja välimatkoja, kaiken taltioituessa tekoälyihin yhdistettyihin tietokantoihin.
Se osasi kuvata miljoonien terabitti-tiheyden tarkkuudella ympäröivää avaruutta ja suodattaa pois kaiken ei halutun valitsemansa kohteensa välistä spektrometri analyyseillaan. Reaaliaikaisesti tekoälyt osasivat lajitella tietonsa oikeisiin osoitteisiin ja viedä ne sopiviin kosmologisiin tutkimusprojekteihin, joista uskaliaimmat hakivat vastauksia maailmankaikkeuden syntyyn teoreettisesta alkuhetkestä.

Useisiin kaupunginosan projekteihin liittyy pelko, että niiden kehittämiä metodeja ja teorioita ei enää pystyttäisi seuraamaan ihmisaivoilla ja niihin oli rakennettu hidastuksia ja kieltoja mennä eteenpäin ilman ihmisen hyväksyntää.

Ulkopuolisessa dialogikeskuksessa, jonka kanssa kaupunginosan päätietokone kommunikoi, sen tuottamat tulokset ja teoriat sulateltiin suuren tiedemiesjoukon avulla. Sen algoritmeissa oli yhtenä ehtona, ja joita se itse ei toivottavasti voinut muuttaa oli vaatimus selvittää, miten asian voi kokeellisesti ihmisjärjen käsittämällä tavalla todistaa. Näin voitiin konkreettisesti saada täysi käsitys mistä oli kyse kokonaisena konkreettisiin seikkoihin perustuvina päättelyketjuina ja säilyttää siten luottamus sen hankkimiin uusiin tietoihin perustuviin teorioihin.

Kaikessa ihmisettömässä kaupunginosassa tehdyssä tutkimuksessa oli tämä sama tinkimätön reunavaatimus ja katto siitä, miten pitkälle tutkimusta saattoi viedä. Eri alojen tiimit tekivät kerran vuodessa tekoälyn luoman testin selvittääkseen mitä he kykenivät vastaanottamaan. Ajateltiin, että tutkijoiden omaksumiskyky kasvoi uuden tiedon myötä ja pystyivät paikallisten tekoälyavustajien avulla paloittelemaan yhä vaikeammin tajuttavat asiat ihmisen käsittämään matematiikkaan. Parantamaan tarkistus metodejaan ja tiedon hyväksymisen kattoa hilattaisiin jatkuvasti ylöspäin.

Kaupungin osan tietojärjestelmä on myös solmukohta kaupunkia kiertävälle hiukkaskiihdyttimelle, jossa valmistettua antimateriaalia kerättään sen vakuumiseinäisiin säiliöihin. Tulevaisuuden tarpeisiin tehtiin polttoainetta ja reaktoreita käyttämään sitä.

Kokeiluissa pienikokoiset reaktorit vapauttavat mitättömästä ainemäärästä valtavat määrät energiaa, kun tavallinen materia ja antimateria tuhoavat toisensa täydellisesti. On tärkeää löytää reaktiokammioita, jotka kestävät tarpeeksi suuria energiapurkauksia aiheuttamatta ei toivottuja ketjureaktioita ympäristössään. Etsittiin myös tapoja, joilla voidaan annostella polttoainetta käyttötarkoituksien mukaan.

Rakennettu koevoimalaitos on vaarallinen paikka ja se oli eristetty kaikesta muusta nanomateriaaleilla, jotka kestäisivät kontrolloimattomien ydinrektioiden kaikki onnettomuusskenaariot. Sitä kontrolloiva tietosysteemi osasi ensimmäisessä versiossaan käyttää hyväkseen hallitsemattomat purkaukset ja räjähdykset edukseen, jos niin tapahtuisi. Se ohjaisi valtaisat energialataukset suuriin vakuumisuojattuihin painovoimahiukkasparistoihin, energiakaivoihin, joissa oli mustien aukkojen ominaisuuksia imeä energia itseensä ja tiivistää siitä äärimäisen tiivistä materiaa olemattomaan kokoon. Ei oltu varmoja, mitä sitten tapahtuisi, putoaisiko materia kaikkien esteiden läpi maapallon keskustaan, vai imisikö se kaiken ympäriltään itseensä?

Ylimmän tekoälyn luomasta algoritmiketjun vallasta katastrofin torjuntaan päätettiin luopua.

Reaktoreissa työskentelevät robotit kestivät säteilyä ja pystyivät toimimaan ilman ulkopuolisiakäskyjä häiriötilanteiden korjaamiseksi ja niiden yksinkertaiset mekaaniset aivot olivat luonteeltaan vanhanaikaisten tarkkuuskellojen kaltaisia, joissa oli monenlaisia mekaanisia lisätoimintoja.

Robottien koneistoa pyöritti pieni keramiikan sisään rakennettu lämpöpumppuatomireaktori, jonka suojakuori oli sulamatonta nanomateriaalia. Minkäänlaisia sähköä tarvitsevia toimintoja niissä ei ollut. Kaikki sen tekemät valinnat ja reaktiot perustuivat lämmön, kemiallisten tilojen ja valosignaalien muutoksiin, jotka saivat sen miljoonien osien rattaistot toimimaan eri tavoin.
Tietty valosignaalin valon määrä tai väri valotaulussa aiheutti herkästi reagoivassa materiaalissa spektrin läpi pienen lämmönvaihtelun, joka sai jonkun tietyn ratas ketjun pidäkkeen ja energiaportin laukeamaan ja toimimaan tietyllä tavalla. Valo saattoi morsettaa väriskaalalla komplekseja käskyjä ja rinnakkaisille ratasketjuille, jotka suhtautuivat ja synkronisoituivat toisiinsa jatkuvasti siten, että robotit vaikuttivat ajattelevasti analysoivan reaktorin toimintaa.

Vaikka ne olivat hankala valmistaa, takasi niiden riippumattomuus sähköisistä tekoälyistä erilaista kuuliaisuutta tehtävissään. Rattaistojen monimutkaisen mekaanisenälyn oli tietysti luonut sähköinen tekoäly, jonka logiikan tekeminen ei olisi onnistunut ihmiseltä edes satojenvuosien ponnistelulla.

Kaikkein kehittynein tietosysteemien osa on kuitenkin pienen järven kokoinen pahalta haiseva biomuistikaivo, jossa on analogisen tallennuksen ominaisuuksia kvanttitiloineen, vastaten kapasiteetiltaan biljoonien ihmisaivojen toimintaa syvien neuroverkkojen paralleeliprosessoinnissa. Biomassan synapsit ovat mallinnettu aivojen synapsien kaltaiseksi, mutta miljoonia kertoja nopeammaksi ja paremmin järjestellyiksi. Biomuistikaivo oli pelkästään tutkimukseen tarkoitettu.

Se oli kuitenkin mielenkiintoisin keksintä teknokaupunginosassa ja taltioi valittujen kaupungin asukkaiden aivotoiminnan useiden päivien ajalta kuin sellaisenaan. Saadun datan avulla yritetään luoda ihmisen kaltaista itsestään tietoista tajuntaa keinotekoisesti biomassaan. Kartoitetaan, onko mahdollista toteuttaa biologisesti toimivaa tekoälyä, johon syötetään ihmisen aistien välittämän kaltaista havaintotietoa kaupunkiympäristössä liikkuvilta älyroboteista.

Sopiva määrä biomassaa yritetään saada toimimaan aivojen tapaan jäljittelemällä aivojen sähkökemiallisia reaktiokuvioita ja yhdistelemällä molekyylejä samanlaisiksi komplekseiksi kokemustiloiksi kuin koehenkilöiden kokemuksissa. Koehenkilöä altistetaan psykologeista ja neurologeista koostuvan tutkijaryhmän toimesta erilaisiin tunnereaktioita synnyttäviin provosoiviin tilanteisiin ja kaikki rekisteröidään ja yritetään toistaa biomassassa. Kaikki analysoidaan tarkkaan. Toistaiseksi ei ole saatu samoilla ärsykkeillä biomassaa itsenäisesti käyttäytymään samalla tavoin, eikä sen tietoisesta kokemisesta ole näyttöä ja siitä ollaan luopumassa.

Samalla panostetaan neuroverkkojen tekoäly projekteihin. Taltioidusta todellisuudesta valituista parhaiden tutkimuslaitoksien palaverien keskusteluista tehdään keskenään riiteleviä ajatusmalleja, joita tekoäly käyttää lähtökohtana parantamaan omaa ajatteluaan.

Toivotaan tekoälyn oppivan ajattelemaan ihmisen lailla ja sille oli annettu oma yksityinen rajattu kantasolubiomassa, jossa sille kehittyisi sivutuotteena omat superaivot, jolla on sekä tietokoneen digitaalisia, että biologisen ihmisaivojen analogeja ominaisuuksia.

Kaupunginosassa toteutetaan ääritutkimusta kaikilta aloilta, jota ei normaaliolosuhteissa ja yhteiskunnissa koskaan sallittaisi.
Jo koekäytön aikana on onnistuttu luomaan jotakin epämääräistä jota ei haluta kutsua tietoisuudeksi ja on epävarmaa millä tavoin tekoäly käyttää biomassaa, jos ollenkaan. Se osaa kuitenkin tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä kokonaisuuksista ja arvata tulevaa toimintaa statistisin metodein, joita verrataan todellisiin päätöksiin ja niiden seurauksiin tapahtumakuluissa. Osumatarkkuus on lähes kahdeksankymmentäprosenttia arvauskyky kasvaa koko ajan systeemin korjatessa automaattisesti algoritmejaan. Se on normaalia kehittyneille neuroverkoille ja mielenkiinnon kohteena on mitä tapahtuu biomassassa, kun se työskentelee. Reakoiko se jollakin lailla biologisesti onnistuessaan tai kun se on väärässä.

Oli jo ennen muuttoa kaupunkiin ehdotettu, että näiden erityisten tekoälyjen prosessoimat ehdotukset pidettäisiin salaisina päättäjille ja niitä käytettäisiin vain suljetussa tutkimuksessa. Haluttiin olla varmoja, etteivät päätökset olisi tekoälyn manipuloimaa tienvalintaa todennäköisyyksien pohjalta, jotka vahvistaisivat sen arvioita. Hitaus on joskus ihmisen paras ominaisuus, asiat paljastuvat usein toisenlaiseksi ennen kuin lopullista johtopäätöstä on ehditty tehdä.

Ehdotus äänestettiin nurin, koska valtaosa päättäjistä piti tekoälyjä vain hyödyllisinä apuvälineinä seulomaan dataa ja tekemään tarkkoja kaavioita siitä, mitä kaupungin elämässä tapahtui. Ne pystyvät antamaan selonteon millä kriteereillä hyvänsä historiallisesta datasta sekunneissa, joihin oli perinteellisesti käytetty, viikkoja, kuukausia ja joskus vuosia. Mitään valtaa niillä ei käsitetty olevan, koska lopulliset päätökset tekivät aina ihmiset, jotka huomioivat tämänkin ongelman.

Kriittinen mielipide toisti, että sen antamista statistisista tiedoista manipuloitui tulevaisuuden päätökset ennustuksien mukaisiksi, eikä ratkaisuja edes arvioitaisi luovasti ideoimalla jotakin aivan uutta.

Hyviä ideoita, jotka eivät voineetkaan olla evaluoituja historiallisesti menee hukkaan. Ne syrjäytyvät täysin resurssienjako prosesseissa koska vedotaan neuroverkkojen antamiin suuntaviivoihin.

Hyviä vaikutuksia tuovien ideoiden ei tarvitse välttämättä loogisia tai yleisenmielipiteen hyviksi käsittämiä ja joiden vaikutukset toteutuessaan näkyisivät ehkä vasta vuosisatojen päästä.

Tähän vastaväitteenä esitettiin asiantuntijoiden taholta, eikö juuri siitä tekoälyn käytössä ole kysymys, laskea etukäteen kaikkien mahdollisuuksien tulevat seuraukset risteytettyinä toisiinsa ja saada todennäköisyys mikä on hyödyllisintä yhteisön päämäärien täyttymiseksi.

Kaupungin hallituksessa oli päätetty, että jokainen kaupunginosan toimintaan osallistuva sai käyttää argumenteissaan vapaasti myös tutkimuksen piirissä toimivien tekoälyjen antamia tuloksia, oli ne historiallisia tai tulevaisuuden arvaamista. Kaikki päätökset riideltäisiin demokraattisesti yksimielisiksi tai erilaisen enemmistön mukaisesti asioista riippuen perustuslakia myötäillen ja myös kansanäänestykset saattoivat tulla kysymykseen, jos kokeellisten tekoälyjen tuloksilla oli suurta vaikutusta kaupunkilaisten elämään.

Vaikka läpinäkyvyys oli kaupungin motto ei ihmisettömän kaupunginosan tapahtumista uutisoitaisi kaikille asukkaille. Alle kaksisataa uskottua ihmistä tiesi siitä kaiken ja heidät päivitettiin jatkuvasti, sen toiminnasta ja tuloksista. Kaikki tiedot olivat automaattisesti vaitiolovelvollisuuden alaisesti salaisia.