Pienoisromaani.
Kymmenosainen kuvitteellinen pienoisromaani. Kehityskertomus novellin kaltaisine itsenäisine osineen, jotka ovat harsittu kasaan ohkaisella langalla. Kirja kertoo rakkaudesta, jota elämä kolhii ja sysii, mutta jota se ei pysty tuhoamaan.
Kaikki alkaa satunaisesta kahden opiskelijan kohtaamisesta junassa kohti Amsterdamia kuusikymmentäluvun lopussa. Kiihkeä yö ja yhteiset kokemukset suurkaupungissa muuttaa nuorenmiehen osalta epämääräiset matkasuunnitelmat Etelä-Amerikkaan. Yhteiselämän lähtöruutu on Kalliossa pienessä asunnossa, Tyttö on kuvataiteilija ja poika jättää valtiotieteen opiskelun ja päätyy ohjelmoijaksi nopeasti kehittyvälle tietoalalle. Menestytään, ensihuuman jälkeen onnesta puuttuu kuitenkin jotakin. Elämäntapa muutoksilla etsitään sisältöä ja kun saadaan lapsi, saavutetaan uusi syvempi taso parielämän yhteisessä sielunelämässä.
Vuodet kuluvat nopeasti. Rakkautta on ruokittava ja hoivattava, mutta mielen ja ruumiin ongelmat ovat ongelmia ja ihmismieli arvaamattomassa aivojenkemiassaan häilyvä. Itsemurhayritys on hätähuuto, joka vaatii terapiaa, mutta ongelmat on ratkaistava itse ymmärtämällä itseään ja toistaan oikeassa perspektiivissä suhteessa kaikkeen muuhun sisältöön elämässään
Liikutaan Euroopassa, asutaan maalla ja kaupungissa, elämän rikkaus on kokemuksissa. Taidemaailma on jatkuvasti iholla, terapia auttaa kestämään. Elämä virtaa makeavetisenä koskien ja putouksien kipeästi kolhivassa uomassa. Seesteiset suvantopaikat ovat harvassa, mutta sitäkin mieluisampia sielun lepopaikkoja, matkalla kohti suurta suolaista merta. Elämää seuraa aina vääjäämätön kuolema, energian kiertokulku atomi atomilta mysteerien täyttämässä maailmankaikkeudessa.
Blogi-kirjassa on siellä täällä itse ottamiani valokuvia, ikään kuin adjektiivejä lisäämässä uskottavuutta kielen koukeroisille kuvauksille.
Koska tekstiä ei ole toimitettu ulkopuolisten taholta menevät kaikki kömmähdykset ja virheen minun piikkiini. Kirjan ainoa tarkoitus on olla aivoituksieni mielikuvituksen askelenjälki. Siitä nimikin, joka voisi olla myös ”Minä Olin”. Ylistys elämälle kaikessa siinä epätäydellisyydessä, jona se on kohdallani toteutunut vaikkakin sisällöltään aivan erilaisena.
Ystävällisesti,
Markku Lindroos
